”Paremmat ihmiset” ratsastavat hakkaraisten ongelmilla

Ei, en todellakaan hyväksy ja puolusta kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen toilailuja humalassa. Hänen moponsa on keulinut ja pahasti. Silti minua raivostuttaa, kun ihmiset ratsastavat toisen ongelmilla kokeakseen olevansa ”parempia ihmisiä”. Tarkoitan ”en minä nyt sentään ihan tuollainen ole” -asennetta.

 

Mikä siinä on, että oman elämänsä hakkaraisten toilailut saavat jotkut ihmiset kokemaan itsensä moraalisesti korkeatasoisemmiksi ja kaikin puolin salonkikelpoisemmiksi ihmisiksi? Miksi toisen ihmisen epäonnistumiset ja mokat piirtävät kultaiset kehykset omille saavutuksille, vaikka ne olisivat kuinka vaatimattomia? Miksi aina on löydettävä joku heikompi, jota potkia, jotta kokee itse olevansa ”parempi ihminen”?

 

Kyllä syy löytyy ihmisluonnosta, joka ei ole puhdas ja vilpitön. Samasta syntisestä sydämestä, josta kumpuavat kaikki pahat ajatukset, sanat, teot ja tekemättä jättämiset. Kenellä on varaa heittää ensimmäinen kivi?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu